Kaikilla meillä on niitä. Niitä ihania ikuisuusprojekteja, sellaisia, jotka eivät tunnu koskaan päättyvän. Suunnittelet, aloitat, teet…jätät kesken tai hautumaan, suunnittelet taas vähän lisää ja jatkat, olet jo hetkellisesti tyytyväinen, mutta parin kuukauden päästä huomaat homman alkavan taas alusta. Tällaiselta tuntuu minun oma vintinsiivousprojektini, joka ei varmaan pääty koskaan. Kun saan sinne vähän tilaa, kuluu pari kuukautta ja lattia on jälleen peittynyt uusista ikea-kasseista, nyssäköistä ja laatikoista. Aina vaan tulee ja tulee uutta, ja projekti on jälleen valmiina uuteen nousuun. Haaveilen salaa kuormalavasta, jonne voisin viskaista kaiken. Näin koko projekti olisi hetkessä päättynyt ja voisin huokaista. Tulisi tilaa uudelle.

Ihana kamala jälkipyykki

Oletko sinä koskaan ollut mukana vastaavissa projekteissa? Sellaisissa, joiden sisältö vain paisuu kuin pullataikina, eikä kenelläkään ole oikein selvää tai ainakaan yhtenäistä ajatusta siitä, miten ja milloin projekti saadaan päätökseen? Lopulta, kun vihdoin kuvittelet voivasi siirtää projektin päättyneiden kansioon, alkavatkin puhelimet soida ja sähköpostit tulvia. Projektin jälkipyykki tuntuu seuraavan sinua paikasta toiseen ja etenkin silloin, jos kaikki ei ole mennyt niin kuin alkujaan ajattelit. Saat selitellä ja selvitellä tuntikaupalla kenen vastuulla minkäkin asian tulisi olla.

Voisimmeko vähentää ikuisuusprojektien tulvaa?

Ikuisuusprojektit vilahtelevat tapaamieni projektipäälliköiden puheissa aina silloin tällöin. Erään kerran näihin ikuisuushommiin tympääntynyt projektipäällikkö ehdotti, että mitäpä jos alamme mittaamaan projektin onnistumista jo aikaisessa vaiheessa? Jo siinä vaiheessa, kun projektia suunnitellaan tai peräti aiemmin. Voisimmeko vähentää tätä ikuisuusprojektien tulvaa sillä, että alkaisimme palkitsemaan projekteja jo silloin, jos sille löytyy mustaa valkoisella ylöskirjatut laatu-ja laajuusvaatimukset jo valmistelu- tai suunnitteluvaiheessa? Muutoksia toki ei elämässä voi välttää, mutta ainakin lähtökohtaisesti olisi selvää, mitä lähdemme tavoittelemaan.

Tässä oli hetki, jolloin minussa läikehti ilo. Ajattelin, että juuri tällaisia pieniä asioita toivon tapaamieni asiakkaideni oivaltavan ja heille tapahtuvan. Näitä pieniä konkreettisia tavoitteita on helppo asettaa ja toteuttaa. Ja kun tarpeeksi monta pientä tavoitetta on saavutettu, ollaankin jo aimo harppaus pidemmällä.

Toivon ettei sinun tarvitse törmätä ikuisuusprojekteihin, ainakaan jatkuvasti. Tiedän, että ne voivat kuormittaa ja imeä voimia kuin täysi vintti.

MERJA GALLER

Merja toimii projektijohtamisen ja vuorovaikutustaitojen asiantuntijana Kumura Oy:ssä. Merjalla on laaja kokemus projektitoiminnan kehittämisestä niin yksittäisen projektin kuin koko organisaationkin näkökulmasta. Merja on myös sertifioitu Peili™ valmentaja.